Tweet

Ole ajattelun apupyörät, älä ohjaustanko

KIRJASTA Positiivinen kasvatus (Tiia Trogen)

Lapset tarvitsevat entistä enemmän ajattelun taitoja pärjätäkseen aikuisena opiskeluissa, työelämässä, parisuhteessa ja muissa ihmissuhteissa. Kasvatuksessa toivomme, että lapsi oppii pikkuhiljaa ajattelemaan itse ja tutkimaan ympäristöään.

Miten saada lapsen aivot raksuttamaan? Tässä kuusi näkökulmaa, joiden avulla lasten ajattelutaitoja voi kehittää.

1. Muista tärkeät pysähtymis- ja tunnetaidot.

Jotta ajattelu sujuu, lapsen täytyy osata pysähtyä ajattelemaan. Pysähtymistaitoja voi harjoitella yhdessä esimerkiksi tietoisuustaitoharjoitusten tai itsesäätelyharjoitusten avulla. Myös tunnetaidot ovat tärkeitä. Kuten me aikuiset tiedämme, tunne vaikuttaa ajatteluumme. Emme voi ajatella kunnolla tunnekuohun vallassa. Jos lapsi on vihainen, ajattelu ei suju häneltäkään. Tunteen kohtaaminen, tunnistaminen, sanoittaminen, sääteleminen ja käsitteleminen auttavat ajattelemaan selvemmin.

Lapset toimivat monesti ennen kuin ajattelevat. Kyse ei ole tietämättömyydestä, vaan lapsen innokkuus vie suoraan toimintaan. Meidän tehtävämme on auttaa lasta ajattelemaan ennen toimintaa. Kun lapsi pysäytetään ajattelemaan, lapsen on mahdollista tehdä ajattelutyö yhdessä aikuisen kanssa. Yllättävän usein se riittää.

2. Näytä ajattelun mallia.

”Pohditaanpa”, kuulen lapsen käyttävän omaa pysähtymissanaani. Pysähtymisen ja ajattelun mallit alkavat selvästi tarttua pelkästään esimerkin avulla. Maaret Kallio sanoo, että ”terve ihminen kuulee ääniä päässään”, kuten kannustavan sisäisen äänen. Itse rohkaisen puhumaan ääniä myös ulos. Lapsi ottaa meistä mallia ja opettelee meidän toimintamme kautta. Hän kuulee mitä puhumme mutta ei voi nähdä, mitä ajattelemme. Sen takia myös omia ajatuksia on välillä hyvä puhua ääneen.

3. Ole ajattelun apupyörät, älä ohjaustanko.

Tue lapsen pohdintaa kysymyksin. Älä anna valmiita vastauksia, jos lapsen on mahdollista ratkaista tilanne itse. Jotta lapsi oppii ajattelemaan, hänellä täytyy olla myös mahdollisuuksia opetella itsenäistä ajattelua.

4. Pysähdy ihmettelemään ja muista leikkiä.

Ajattelu vaatii pysähtymistä ja ihmettelyä. Kun lapselle uusi tai haastava tilanne tule eteen, pysähdy ihmettelemään yhdessä
lapsen kanssa. Vaikka tietäisit vastauksen, voit esittää tietämätöntä. Anna lapsen toimia opettajana, ja samalla hän oppii itse! Opettaa voi myös leikillisyyden avulla.

5. Ohjaa kohti omaa oivallusta.

Mikään ei ole parempaa kuin nähdä lapsen silmissä valon syttyvän oivalluksen hetkellä. Kun ankaran pohdinnan jälkeen aivoissa tapahtuu yhteys, kulmat nousevat ylös ja suu aukeaa ahaa-elämykseen. ”Nyt mä tiedän!”, ”Mulla on ehdotus” ja ”Hei, voisko tää toimia?” ovat aina ihania lauseita kuulla. Niissä tulee esiin lapsen ajattelun tulos. Voimme innostaa lasta entisestään ja pääsemme jakamaan lapsen kanssa onnistumisen tunteen. Liiallinen ohjaus vie pois lapselta oivalluksen mahdollisuuden. Anna lapsen itse etsiä vastausta, vaikka se kestäisi pidempään. Vältä kiusausta kertoa lapselle, miten asia tehdään, jos lapsella on mahdollisuus ratkaista asia itse.

6. Vahvista kunnioitusta ja kuuntelua.

Kun aikuiset puhuvat tottelemisesta, he todellisuudessa toivovat, että lapsi kuuntelisi heitä ja he voisivat toimia yhdessä sovittujen sääntöjen tai tilanteen vaatimalla tavalla. Asioiden mutkattoman sujumisen kannalta onkin hyvä vahvistaa lapsen ja aikuisen välistä kunnioitusta ja kuuntelemista. On hyvä muistaa, että kunnioituksen ja kuuntelemisen kautta luotu yhteys auttaa lasta kohti syvempää ymmärrystä. Kun lapsi kunnioittaa ja kuuntelee muita ihmisiä, hän myös toimii paremmin yhteisten sääntöjen mukaan ja osaa ottaa huomioon toisen tarpeet ja toiveet.

Lähde: Tiia Trogen
Positiivinen kasvatus

TILAA KIRJA TÄSTÄ.