Tweet

Kun lapsi jännittää: Mitä jännitykselle voi tehdä?

Kooste Reija Suntion kirjasta Kesytä jännitys

Jännittäminen kuuluu asiaan ja on täysin normaalia, joten sitä ei voi eikä tarvitsekaan ehkäistä. Jännitystä voidaan toki lievittää ja se voi ajan myötä vähetä. Sen sijaan jännityksen alkamista ja pahenemista vuorovaikutustilanteissa voidaan ehkäistä monellakin tapaa. Lapsen jännittämiselle altistavaa temperamenttityyppiä emme toki voi muuttaa, mutta ympäristön vaikutusta sen ilmenemiseen me kasvattajat voimme omalla toiminnallamme säädellä.

Ympäristön merkitys

Jännittäminen voi pohjautua osaksi perinnöllisiin ominaisuuksiin, mutta enimmiltään se liittyy elämänkokemuksiimme. Ympäristön suhtautumisella jännittämiseen on tavattoman suuri merkitys jännityksen kehittymiseen. Etenkin alle kouluikäisen lapsen jännittäminen ja pelot voivat vähentyä ja kokonaan poistuakin iän ja kehityksen myötä, mutta tämä vaatii paljon aikuisen huomiota ja tukea.

Lasten pelkojen käsittely on tärkeää lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehittymisen kannalta ja sillä voidaan myös osaltaan ennaltaehkäistä jännittämisen alkamista myöhemmissä ikävaiheissa. Elämän laatua häiritsevän jännittämisen alkaminen ajoittuu suurimmalla osalla nuoruusikään. Paljon voidaan tehdä ennen sitä, jotta jännitys ei kasvaisi elämää rajoittavaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi tai ahdistukseksi.

Miten itse suhtaudut jännittämiseen?

Ehkä oleellisin asia, johon jokainen kasvattaja voi vaikuttaa, on hänen oma suhteensa jännittämiseen. Hyväksyvän ja myötätuntoisen suhteen kehittäminen paitsi omaan itseensä ja myös muiden jännittämiseen on paras lähtökohta. Se voisi jo sinänsä riittää siihen, että jännittämisestä ei edes muodostuisi lapselle ongelmaa, vaan se nimettäisiin luonnolliseksi osaksi elämää.

Käsitys itsestä syntyy vuorovaikutuksessa, joka alkaa ensi kosketuksesta äitiin ja isään ja vähitellen muuhun ympäristöön. Erilaisista ympäristön reaktioista lapsi päättelee, millainen hän on, millainen hän saa olla ja miten hän osaa asioita. Lapsi saa kasvaessaan paljon sanallista palautetta, mutta paljolti hän tulkitsee asioita myös toisten äänenpainoista, ilmeistä ja ruumiinkielestä. Myös jännityksen ilmenemiseen ja voimakkuuteen vaikuttaa syvästi se, millaisena lapsi tulkitsee ympäristön palautteen.

Jos jännittämiseen suhtaudutaan luonnollisena ja lasta autetaan selviytymään kannustaen ja uskoen lapsen kykyyn selviytyä, mitään ongelmaa ei ole. Ongelma syntyy sellaisesta vastavuoroisuudesta, jossa lapsen tunteita, tarpeita ja omaa erityislaatua ei huomioida. Tämän seurauksena lapsi voi tulkita, ettei hänellä ja hänen tunteillaan ole niin väliä. Tällaisessa tilanteessa lapsi voi alkaa tukahduttaa tunteitaan, kääntyä sisäänpäin. Seuraukset voivat johtaa elämänmittaisiin hankaluuksiin kaikissa ihmissuhteissa. Tukahdutetut tunteet voivat alkaa ilmetä myös fyysisinä oireina, jopa sairastumisena.

Yksilöllinen kasvatustyyli

Parhaimmillaan kasvatuksella autetaan lasta tunnistamaan omat temperamenttipiirteensä, hyväksymään ne ja kehittämään tunteidensäätelytaitojaan, jotta hän pystyisi sopeutumaan kulttuuriinsa sekä yhteisöönsä. Tämä vaatii kasvatustyylin mukauttamista lapsen temperamentille sopivaksi.

Samanlainen kasvatus ei sovellu perheen kaikille lapsille ja sama pätee lapsiryhmissä. Saman kasvatustyylin soveltaminen vain lisää ja korostaa lasten erilaisuutta ja luo ongelmia. Yksilöllisellä kasvatustyylillä ehkäistään myös leimojen syntymistä. Perheissä, joissa yksilöllisen kasvatuksen kautta myös sisarukset oppivat erilaisten toimintatapojen merkityksen, saattaa jäädä moni arkajalka- ja itkupilli- nimitys jännittäville sisaruksille antamatta. Ryhmissäkin erilaiset kasvatustavat voivat parhaimmillaan ehkäistä kiusaamista.

Yksilöllisellä kasvatustyylillä en tarkoita sitä, etteivätkö samat säännöt koskisi kaikkia lapsia. Kyse on enemmänkin siitä, että huomioitaisiin erilaisia tarpeita ja ennakoitaisiin tilanteita eri lailla erilaisten lasten kohdalla. Ujo ja arka saisi enemmän aikaa lähestyä uusia asioita, introvertille muistettaisiin järjestää rauhallisia tilanteita latautumiseen ja jännittäjä voisi kohdata jännitystään sopivan haastavina annoksina.

Jännittäminen on täysin luonnollista ja ymmärrettävää

Jos jännittämiseen suhtauduttaisiin luonnollisena ja hyväksyttävänä asiana, ongelmia sen suhteen olisi paljon vähemmän — aikuisillakin. Kulttuurissamme jännittämiseen liittyy kuitenkin paljon häpeää ja usein toisen jännitys tuo myös ympärillä oleville vaivautuneen olon.

Joskus vanhemmat tuntuvat häpeävän oman lapsensa jännittämistä toisten aikuisten nähden. Lapsia verrataan toisiinsa ja tunnetaan jopa huonommuutta vanhempana, jos lapsi jännittää eikä mene reippaasti mukaan vaikkapa leikkeihin tai johonkin ohjattuun toimintaan.

Tärkeintä olisi oppia hyväksyvää suhtautumista sekä omaa että toisten jännitystä kohtaan. On tärkeää viestittää lapselle, että jännittäminen on täysin luonnollista ja ymmärrettävää. Tällä tavalla luodaan hyvää maaperää jännittämisen kanssa selviytymiseen ja luottamusta siihen, että aikuinen on lapsen ja nuoren tukena.

Lähde: Reija Suntio
Kesytä jännitys
Opas kasvattajalle
PS-kustannus

TILAA KIRJA TÄSTÄ