Tweet

Johdonmukaisuus haastavissa tilanteissa

Jotkut lapset ovat mestareita ehtojen esittämisessä. Heidän kanssaan voi lähes huomaamatta joutua tilanteeseen, jossa toiminnan aloittamista viivytellään. He voivat sanoa:

”Mä voin siivota, jos saan suklaata.”
”Äitiiii! Iiiisiii! Janottaa! Saako vielä yhden lasin vettä ja sitten nukutaan?”
”Mä haluan värittää vielä yhden kukan!”

Usein ehdotus on järkevä. Jano pitää sammuttaa ja miksi mekkoa ei voisi värittää ensin loppuun ja siivota vasta sitten? Hälytyskellojen tulee soida ainakin silloin, jos lapsi haluaa mekon värittämisen jälkeen värittää vielä yhden kukkasen ja sen jälkeen viereisellä sivulla olevan koiran tai jos meneillään on viides vesilasi ennen nukkumaanmenoa.

Näissä tilanteissa tarvitaan kasvattajalta johdonmukaisuutta, vaikka se joskus itsestä tuntuukin ikävän jäykältä. Kaupankäyntiin ei kannata lähteä mukaan, vaan kasvattajan on paras pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.

Pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä, miksi joihinkin toimintoihin tulee tarttua.

Se voi olla vaikeaa erityisesti silloin, kun toiminta ei johda välittömästi havaittaviin lopputuloksiin tai se ei yksinkertaisesti ole mukavaa. Hampaiden peseminen, rokotteen ottaminen tai vaatteiden siivoaminen eivät ole jokaisen lapsen suosikkeja. Jos nämä toiminnot kuitenkin tulee tehdä, on kasvattajan tehtävä ohjata lasta toimeen tarttumiseen ja ponnisteluun.

Tässä vinkkejä:

1. Luonnolliset ja johdonmukaiset seuraukset
Lapselle voi antaa loogisia seurauksia heidän toiminnastaan. Jos hän heittelee ruokaa lattialle ruokaillessaan, voi hänelle sanoa: ”Ruoka on tarkoitettu syötäväksi, ja jos heität ne maahan, ei muille jää mitään syötävää. Tämän takia jos jatkat, sinun tulee nousta pöydästä pois.”

Jos lapsi jatkaa ruuan heittelyä tästä huolimatta, ei pöydästä poistaminen ole rangaistus tai kosto. Tämä toiminta on rajojen asettamista, ja lapsi voi itse tehdä päätöksen siitä, ylittääkö rajan vai ei.

Shapiron ja Whiten (2014) mukaan ideaalitapauksessa kasvattaja antaa lapselle rajat ja lapsi itse voi päättää, miten tämän rajan sisällä toimii. Lapsi voi olla myös sopimassa aikuisen kanssa seurauksesta. Kun hän itse pääsee osallistumaan seurauksen valintaan, on todennäköisempää, että hän noudattaa sitä.

2. Jumi

Joskus lapset jäävät jumiin eivätkä pysty aloittamaan tai jatkamaan toimintaa eteenpäin. Sen sijaan he saattavat jäädä toistamaan samaa tekemistä tai puhetta yhä uudelleen. Jumitilanne voi liittyä siihen, että lapsen voimavarat ovat vähissä tilanteen vaatimuksiin nähden.

Tässä tilanteessa kasvattajan tulee olla rauhallinen ja ymmärtäväinen. Joskus myös lämmin huumori ja huomion vieminen muualle voivat auttaa. Jumitilanteita voi vähentää ennakoimalla niin, että lapsi tietää, mitä on tulossa.



Lähde: Merja Tompuri
Tartu toimeen
Opas työskentelytaitojen opettamiseen

Tutustu kirjaan.