Tunnesyöminen on kuin vanha ystävä, joka lohduttaa ja suojelee aina tarvittaessa. Toisaalta se on kuin narsistipuoliso, joka ensin houkuttelee mukaansa lepertelemällä mukavia mutta lopulta puukottaa selkään.
Tunnesyöminen ei ole nälän vaan tunne-elämän tarpeiden tyydyttämistä. Sillä helpotetaan mielen matalapainetta, haetaan hetken hurmaa, lohduttaudutaan arjen ongelmissa ja hallitaan hankalia tunteita. Vaikeita ajatuksia ja tunteita ei tarvitse kohdata silmästä silmään, kun ruoka toimii tunteiden tasaajana ja lohduttajana. Syöminen kuitenkin lieventää tukalaa oloa vain hetkeksi.
Tunnesyöminen on hyvin yleistä — jokainen meistä tunnesyö joskus. Tämä kirja on tarkoitettu jokaiselle syömisensä ja ennen kaikkea omien tunteidensa kanssa kamppailevalle. Se on kirja sinulle, joka etsit ulospääsyä tunnesyömisen noidankehästä. Kirja auttaa sinua huomaamaan niin oman syömisesi sudenkuopat kuin ennen kaikkea tunnistamaan tunteet niiden takana.
Kirja tarjoaa ymmärtävän lähestymistavan tunnesyömisen syihin sekä paljon omakohtaista pohdittavaa. Samalla se antaa runsaasti konkreettisia, ratkaisukeskeisiä harjoituksia sekä täydennettäviä liitteitä, kuten itsehavainnointilomakkeen ja tunteiden lokikirjan. Niiden avulla voit saavuttaa mutkattomamman suhteen paitsi syömiseen myös tunteisiisi. Kirjan ajatuksen mukaisesti tunnesyömistä ei pysäytetä jyrkillä säännöillä vaan lempeällä hyväksyvyydellä ja uteliaan sallivalla asennoitumisella.
Katarina Meskanen on erityisesti tunnesyömiseen ja syömishäiriöihin perehtynyt psykologian maisteri, kliininen psykologi ja tuleva psykoterapeutti. Psykologin työnsä lisäksi hän on suosittu valmentaja ja kouluttaja, joka haluaa tarjota tunnesyömisestä tutkimuksiin perustuvaa tietoa sekä lempeän hyväksyvää ymmärrystä.
"Jos on paha mieli, syön. Jos olen onnistunut jossain, syön. Jos jokin asia ärsyttää, ”tarvitsen” suklaata ja taas syön.” (Jasmin, 19)
”Tunnesyömiseni näyttäytyy jatkuvana aaltoiluna ja likaisena salaisuutena, josta läheiseni eivät tiedä. Kaikki on päälle päin hallinnassa, mutta tunnesyöminen vaivaa minua salaa kulisseissa. Läheisimmät ihmiseni eivät tiedä ongelmastani juurikaan. Vuodessa ahmin itselleni +30 kg painoa, kun oli henkisesti rankkaa. Näitä ylipainokiloja ei oikein enää saa piiloon, vaikka syömisongelma niiden taustalla onkin edelleen säilynyt salaisuutena.” (Riitta, 56)
”Turrutan tunteita, kun mussutan.” (Olavi, 62)
”Palkitsen itseäni syömällä herkkuja tai juomalla lasin viiniä. Liittyy myös itseni hemmotteluun: perjantai-iltana mikään ei ole parempaa kuin hyvä juusto, suklaa ja lasi viiniä.” (Sini, 43)