Tweet

Nuoret ovat herkempiä stressille ja viisi muuta asiaa, jotka tulee tietää nuoren kehityksestä

KIRJASTA Stressin säätely

Kokosimme kymmenen mielenkiintoista kohtaa Stressin säätely -kirjasta koskien nuoren aivojen kehitystä. Teos tarjoaa ainutlaatuisen kokonaisnäkemyksen ihmisen stressijärjestelmän syntyyn, kehitykseen ja merkitykseen.

1. Nuoret herkistyvät stressille.

Aivojen hälytyskeskus eli amygdala syttyy herkemmin murrosiässä ja taipumus reaktiivisuuteen voimistuu. Pojilla se ilmenee voimakkaammin, koska amygdalassa on paljon testosteroniherkkiä tunnistimia. Pojat ovat taistelu- tai pakovalmiustilassa tuon tuostakin testosteronikuohun aikana. Näissä tilanteissa on äärimmäisen tärkeää, että aikuiset eivät ainakaan toimisi väärin. Aikuisen ei esimerkiksi kannata provosoitua, koska se vain vahvistaa nuoren reaktiivisuutta. Nuorelle pitää sen sijaan viestiä, että hän on turvassa eikä hänen tarvitse kokea itseään uhatuksi.

2. Nuoren orastava itsenäisyys ei sulje pois samanaikaista hoivan ja huolenpidon tarvetta.

Aikuisen tulee antaa nuorelle tilaa uuden etsimiselle. Hänen tulisi myös ymmärtää tukea nuorta tämän tarvitessa lohtua ja turvaa. Sensitiivisen aikuisen tehtävänä on auttaa nuorta löytämään oma ainutlaatuisuutensa samalla kun hän ohjaa nuorta toimimaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ristipaineen aiheuttamilta törmäyksiltä ei voida välttyä, ja toisinaan irtautumisen ja lähentymisen syklit saattavat ravistella koko nuoren lähipiiriä.

3. Nuorten sisäisen säätelyn taidot ovat vasta kehittymässä, eivätkä he voi aina ymmärtää omaa parastaan.

Nuoruudessa päätöksentekoa värittää vinoutunut arviointiasteikko, joka suuntaa valintoja ylioptimistisesti. Ylioptimistinen rationaalisuus saa nuoren päättelemään todennäköisyydet vääristyneesti, mikä johtaa helposti holtittomaan riskinottoon ja vastuuttomaan käyttäytymiseen. Tämä saattaa näyttäytyä aikuiselle ajattelemattomana toilailuna ja hölmöilynä, vaikkakin nuorten mielestä toiminta on täysin rationaalisesti perusteltua ja harkittua. Nuorten käyttäytyminen voi muistuttaa ikään kuin venäläisen ruletin pelaamista: kuolettavia
panoksia on piipussa yksi ja loput viisi ovat tyhjiä. Vinoutunut arviointiasteikko vahvistaa henkiin jäämisen todennäköisyyden palkitsevaa arvoa samalla kun kuoleman riskiä vähätellään. Vinoutuneen arviointiasteikon perusteella kuolettavan luodin osumisen todennäköisyys omalle kohdalle on nuorten mielestä kerta kaikkiaan olematon.

4. Ryhmässä nuorella on mahdollisuus kokea yhteenkuuluvuutta ja siten vahvistaa käsitystä itsestään.

Nuorille yhdessä oleilulla on suuri merkitys. Nuoret harjoittelevat taitoja olla yhteydessä muihin. He neuvottelevat, riitelevät ja sopivat, jakavat ja rakastavat. Ryhmässä nuoret saavat kokea iloja ja suruja, onnistumisia ja pettymyksiä. Kaikki nämä jaetut kokemukset vahvistavat parhaimmillaan sisäisten säätelytaitojen kehittymistä ja edistävät mielen joustavuutta. Ryhmässä toimimisella on myönteisimmät vaikutukset kuitenkin silloin kun nuorilla on yhteys myös turvallisiin lähipiirin aikuisiin.

5. Nuoren hauras minuus voi kehittyä ryhmässä epäsuotuisaan suuntaan, jos ryhmä suhtautuu vihamielisesti ja erottelevasti toisia kohtaan.

Ryhmässä voidaan esimerkiksi ihannoida korostuneesti väkivaltaa ja kannustaa antisosiaaliseen käyttäytymiseen. Tämä voi vahvistaa vahingollista me-henkeä ja johtaa polarisoitumiseen. Nuorten jengiytyminen ei ole heidän vikansa. On tärkeää ymmärtää jengiytyvien nuorten käyttäytymisen biologiset lähtökohdat. Ihmiset suuntaavat luonnostaan tarkkaavaisuutensa ympäristön omaa olemassaoloa vahvistaviin tai sitä vaarantaviin merkkeihin. Samankaltaisuus on turvallista ja yhdistävää, kun taas erilaisuus on uhkaavaa ja tasapainoa järkyttävää varsinkin silloin kun ympäristössä havaitaan vaaran merkkejä. Yksin jääminen on kaikista vahingollisinta. Tarve tulla hyväksytyksi ja huomatuksi on tärkeämpää kuin toimiminen yhteisesti sovittujen normien mukaisesti.

6. Verkkovuorovaikutuksen ei tulisi olla pääasiallinen kanava nuorille.

Parhaimmillaan verkkovuorovaikutus mahdollistaa riippumattomuuden ajasta ja paikasta, ja se liittää nuoret vaivattomasti yhteen. Verkkoympäristöt ovat nuorille arkipäivää. Kehitystä pitää kuitenkin arvioida myös kriittisesti. Verkkovuorovaikutus ei sulje pois kasvokkain tapahtuvan kommunikoinnin merkitystä. Sosiaaliseen vuorovaikutukseen vahvasti liittyvä tunteiden aistiminen ja niiden jakaminen jäävät verkkovälitteisessä viestinnässä sivuosaan. Kehittyvälle mielelle tunnevärin aistiminen sekä omien ja toisten tunteiden peilaaminen on välttämätöntä, ja siitä syystä verkkovuorovaikutuksen ei tulisi olla pääasiallinen kanava nuorille. Yhdessäolon kaventuessa pelkästään etäyhteyksien varaan kadotetaan jotain keskeistä inhimillisestä kanssakäymisestä.

Lähde: Nina Sajaniemi — Eira Suhonen — Mari Nislin — Jukka E. Mäkelä
Stressin säätely
Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin

TILAA KIRJA TÄSTÄ.