Kasvattajien odotukset ja arvot muovaavat vahvasti kuvaa lapsesta ja vuorovaikutusta.
Usein on helpompaa hyväksyä lapsen selkeä diagnosoitu tuen tarve, kuten fyysistä liikkumista haittaava vamma. Sen sijaan sosiaalis-emotionaalisen tuen tarvetta ei aina ymmärretä samalla tavoin, erityisesti silloin, kun se näkyy ympäristölle ”haastavana” käyttäytymisenä.
Ross W. Greenen esittelemän esimerkin avulla voidaan tarkastella, miten odotuksemme vaikuttavat. Jos lapsella on diagnosoitu lukivaikeus, on selvää, ettei häntä painosteta lukemaan virheettömästi sanomalehtiartikkelia. Tämänkaltaiset odotukset ymmärretään epärealistisiksi. Valitettavasti sosiaalis-emotionaalisen tuen tarpeen kohdalla samanlaista ymmärrystä ei useinkaan ole.
Ylivilkkaalta lapselta saatetaan odottaa keskittymäistä pelkästään tahdonvoimalla: ”Jos nyt oikein päätät, pystyt kuuntelemaan hiljaa ja paikoillasi istuen.” Tämä voi johtaa ikäviin kierteisiin, joissa lapsi ei pysty täyttämään kohtuuttomia odotuksia ja myös aikuinen turhautuu. Tilanne voi eskaloitua konfliktiksi, joka kasvattaa turhautumista puolin ja toisin.
Haastava käyttäytyminen ei ole tahdon asia
Haastavan käyttäytymisen taustalla on usein sosiaalis-emotionaalinen tuen tarve, ei lapsen tietoinen halu toimia ”virheellisesti”.
Esimerkiksi lapsi, jolla on vaikeuksia tunteidensa säätelyssä, saattaa raivostua, jos hän ei onnistu lautapelissä tai jalkapallopotku menee ohi maalin. Tällaiset voimakkaat reaktiot voivat hämmästyttää ja ärsyttää kasvattajaa, erityisesti kun muut ryhmän lapset eivät reagoi vastaavasti. Usein tilannetta pyritään ratkaisemaan rangaistuksilla tai kehotuksilla päättää olla suuttumatta. Lopputulos on kuitenkin pettymys sekä lapselle että kasvattajalle, kun odotukset eivät toteudu.
Hyväksyvän asenteen merkitys
Ratkaisun avain on kasvattajien asenteessa ja ymmärryksessä. Haastavaa käyttäytymistä ei pidätä katsella tahdon tai ”huonon” käytöksen läpi, vaan sen taustalla olevien tarpeiden valossa. Aikuisten tehtävä on tarjota lapselle tuki, jonka avulla tämä voi kohdata haastavat tilanteet onnistuneesti. Esimerkiksi pettymyksensäätelyn vaikeuksista kärsivä lapsi tarvitsee aikuisen rauhallista ohjausta ja turvaa oppiakseen käsittelemaan tunteitaan.
Uudenlaisen ajattelutavan hyödyt
Kun kasvattajat ymmärtävät ja hyväksyvät lasten erilaiset tarpeet, se parantaa vuorovaikutusta ja luo turvallisen ympäristön. Hyväksyvä asenne auttaa rikkomaan negatiivisen käytösoravanpyörän ja luo pohjan myönteiselle kehitykselle. Ymmärryksen lisääntyessä konfliktit vähenevät ja sekä lapset että aikuiset kokevat arjen sujuvammaksi ja palkitsevammaksi.
Sosiaalis-emotionaalisen tuen tarve ei ole este kasvulle, vaan tilaisuus oppia ja rakentaa parempaa vuorovaikutusta.
Muokattu ote kirjasta Liisa Ahonen
Haastavat kasvatustilanteet
Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja
haastava käyttäytyminen, aggressio, uhma