Pienet lapset elävät hetkessä ja ymmärtävät ajasta lähinnä käsitteet ”nyt” ja ”ei nyt”.



Aikatauluihin sidottu kiire ei kosketa heitä muutoin kuin tartuntana aikuisten hätäisyydestä. Huominen, eilinen ja vartin päästä eivät kerro heille välttämättä mitään, mutta jo parivuotiaat lapset yleensä ymmärtävät, jos heille sanotaan, että jotakin tapahtuu ”seuraavaksi”.

Pienten lasten kanssa voikin käyttää ensin—sitten-järjestystä, jossa lasta ohjataan esimerkiksi ensin syömään ja sitten lukemaan kirjaa.

Onneksi rutiinit ja tavat ovat tämänikäisille lapsille tärkeitä, ja niiden avulla arjesta voidaankin tehdä sujuvasti eteenpäin soljuva. Tutussa järjestyksessä tapahtuvat tilanteet auttavat myös ajan kulumisen hahmottamisessa, ja sen kehittymistä voi lisäksi vahvistaa tekemällä lapselle kuvitetun päiväjärjestyksen.

Kuvitettu järjestys auttaa lasta ennakoimaan tulevaa, ja samalla se tuo turvallisen tunteen siitä, että kaikki on järjestyksessä. Kolmivuotias lapsi ei hyödy tiedosta, että päiväunet otetaan iltapäivällä, sillä hän ei vielä tiedä, mihin sana iltapäivä viittaa, mutta kuvia katsoessaan hän ymmärtää, että unien aika on heti lounaan jälkeen.

Pienelle lapselle tapahtumien ajankohta voidaan sitoa muihin tapahtumiin, jolloin hänelle voi esimerkiksi sanoa, että ”saat jäätelöä, kun sisko tulee koulusta” tai ”lähdetään mummolaan, kun heräät yöunilta ja aurinko on noussut”. Tässä ikävaiheessa ajan kulumista voi opettaa vertaamalla tiettyyn tilanteeseen kuluvaa aikaa johonkin toiseen tilanteeseen. Lapselle voi esimerkiksi sanoa, että äidiltä menee aikaa yhden Muumilaulun ajan tai että automatka kestää yhtä kauan kuin matka päiväkodille.

Myös odottamisen taitoa kannattaa harjoitella jo pikkulapsivaiheessa, koska sillä voi olla suuri merkitys arjen sujuvuudelle.

Odottamistilanteita tulee lapsen eteen useita kertoja päivässä. Hänen tulee esimerkiksi odottaa omaa vuoroaan liukumäessä tai sitä, että äidin puhelu loppuu. Moni leikki, kuten piilosilla oleminen, harjoittaa odottamisen taitoa, ja jo vauvaa innostavat leikit, joissa hänen tulee kestää odottamisen aiheuttamaa jännitystä. Tällainen on esimerkiksi leikki, jossa vanhempi piilottaa kasvonsa ja paljastaa ne hetken kuluttua kukkuu-sanan saattelemana.

Suurempaa kärsivällisyyttä tarvitaan esimerkiksi silloin kun lapsi kylvää pääsiäisruohon siemenet ja odottaa pienten alkujen työntymistä mullan läpi ja viimein muuttumista ruohoksi.

Odottaminen vahvistaa lapsen taitoa siirtää mielihyvää myöhäisemmäksi. Se on tärkeä elämäntaito, jonka avulla ihminen saa asioita aikaan silloinkin, kun tekeminen tuo tullessaan ikäviä tunteita. Kukaan aikuinen ei voine kiistää tämän taidon hyödyllisyyttä omassakaan elämässä.

Ote kirjasta: Merja Tompuri
Lapsen voimavarat
Tunnista kuormitus ja tue toimintaa

Lapsen voimavarat kertoo, miten kasvattaja voi tunnistaa lapsen kuormituksen, tukea lasta eri tilanteissa ja etsiä yhdessä lapsen kanssa sopivia keinoja osallistua arjen toimiin. Mukana on runsaasti vinkkejä arjen tilanteisiin sekä useita tehtävä- ja lomakepohjia.

Tutustu kirjaan lisää