Lapsen rajan tai kiellon äärelle pysähtyminen osoittaa lapselle, että kunnioitat hänen asettamiaan rajoja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että
lapsen annettaisiin aina päättää tai käyttäytyä miten milloinkin huvittaa.
Kun päälinjat ovat selkeät, rajojen puitteissa voi tarpeen mukaan tarjota lapselle liikkumavaraa. Oheiseen listaan on koottu tapoja ottaa huomioon lapsen asettama raja:
• Sanoita ja osoita empatiaa. Kun lapsi kokee tulleensa huomatuksi ja ymmärretyksi, hänen on helpompi kestää tilanne: ”Minä huomaan, että et nyt yhtään haluaisi pestä hampaita. Ymmärrän sen kyllä. Ei minuakaan joka ilta huvita.” Rajojen vetäminen ja niistä kiinni pitäminen kuuluvat vanhemmuuteen. Lapsen pettyminen ei tarkoita epäonnistumista, eivätkä vaikeatkaan tunteet ole lapselle vaarallisia. ”Minä näen, että sinua pelottaa tämä rokotus. Olen tosi pahoillani. Minä pidän sinusta nyt kiinni, sinä olet turvassa ja kohta se on ohi.”
• Anna vaihtoehtoja. Lapsi vastaa mieluummin kyllä, kun annetaan kaksi vaihtoehtoa sen sijaan, että on vain yksi vanhemman ennalta valitsema vaihtoehto: ”Laitetaanko pinkit vai keltaiset saappaat?” ”Etkö halua halata mummia? Se on ok. Haluatko vilkuttaa?”
• Anna valtaa. ” Meidän pitäisi nyt pukea, että päästään lähtemään, mutta sinä et haluaisi. Mitä ratkaisua sinä ehdotat?” Tällainen tapa kommunikoida kehittää lapsen ongelmanratkaisutaitoa. Hän oppii ajattelemaan luovasti, tuomaan esiin omia toiveitaan, kuuntelemaan toisen mielipiteitä ja tekemään kompromisseja.
• Käytä huumoria. ”Hammaspesurobotti käynnistyy polvesta painamalla ja sammuu nenästä painamalla. Odotan komentoja!” Harva lapsi kieltäytyy kutsusta leikkiin.
• Ota korvan taakse toive. ” Okei, sinä et haluaisi lähteä vielä puistosta. Mitä jos tullaan uudestaan vielä illalla?”
• Peräänny. Joskus on viisasta perääntyä ja miettiä rauhassa seuraavia askelia. ”Huomaan nyt, että minun ei olisi kannattanut pukea sinua väkisin. Olen pahoillani.”
TÄRKEÄÄ! Omien rajojen kunnioittamista opetetaan myös omalla esimerkillä. Vanhemmallakin on oikeus asettaa rajoja omien tarpeiden pohjalta. Erityisen tärkeää tämä on pitää mielessä silloin, kun lapsi lyö tai käyttäytyy muuten aggressiivisesti. ”En anna sinun satuttaa minua”, voit sanoa jämäkästi.
Kun vanhempi osoittaa, että on valmis neuvottelemaan ja joustamaan tarvittaessa, lapsi voi luottaa siihen, että viimeisen sanan sanomista tärkeämpää vanhemmalle on ymmärtää aidosti lasta ja tehdä ratkaisuja, jotka ovat hänen parhaakseen. Lapsi kunnioittaa vanhempaa, kun hän kokee kunnioituksen olevan vastavuoroista.
Lähde: Julia Pöyhönen — Heidi Livingston
Hyvän vanhemman salaisuus
Kirja on yksi parhaista lukemistani: selkeä, mielenkiintoinen, ymmärrettävä ja armollinen. Sitä voi lukea useita kertoa ja hiljalleen sisäistää tärkeitä lapsen elämään liittyviä asioita.
Nimetön palaute kirjasta