Vaikka tunteiden ilmaisuun ja säätelyyn liittyy paljon kognitiivisia taitoja, on kehollisuudella valtava vaikutus tunteisiin. Oikeastaan kehotietoisuus on merkittävä osa tunnetaitojen perustaa. Tunteet tuntuvat aina kehossamme, halusimme tai emme. Ilo saa kasvot nauruun, jännitys laittaa kämmenet hikoamaan ja pelko tuntuu kuumotuksena pään ja rinnan alueella. Ainakin minulla. Jokainen tuntee tunteet henkilökohtaisesti ja omalla tavallaan.

Koen, että juuri pysähtymällä kuuntelemaan oman kehon viestejä ja tarinaa, voin saada yhteyden.
Mitä tarpeita tunteideni alla on?
Mitä kehoni yrittää kertoa minulle?
Miltä tuntuu hengittää oikein syvään?
Miten ylipäätään hengitän vai hengitänkö ollenkaan?



Työssä lasten kanssa (ja kolmen lapsen äitinä!) olen oppinut, että voimakkaiden tunteiden vallatessa meidät, ei järjelle puhuminen enää auta. Silloin on kommunikoitava keholle ja kehon keinoin. Anna tilaa, osoita keholla ja ilmeillä, että kaikki on hyvin. Ennen kaikkea rauhoita itseäsi. Anna mahdollisuus tulla syliin. Jos tiedät, että kosketus toimii paina kätesi lempeästi olkapäälle. Anna halaus. Ole kanssasäätelijä.

Kehollisuus, se lävistää meidät kaikki. Koska olen toimintaterapeutti, käytän toimintaa terapiavälineenä. Toiminnassa käytämme aina kehoamme. Leipominen, leikkiminen, pelaaminen, luonnossa liikkuminen ovat kaikki hyvin kehollisia toimintoja. Toimintoja, joiden kautta saamme viestejä keholtamme ja opimme kehostamme. Näin toimivat myös erilaiset asennot ja hengitys- ja rentoutusharjoitukset, jotka ovat tuttuja lapsijoogasta.

Meillä nuorimman lapsen kanssa harjoitellut jooga- ja hengitysleikit ovat auttaneet esimerkiksi rokotustilanteissa, sekä tapauksissa, joissa lapsi on satuttanut itsensä. Aikuisen syli ja hengityksen rytmi ovat auttaneet rauhoittamaan lasta jännittävässä tilanteessa tai tilanteessa, jossa läsnä on ollut suuri kipu. Lapsijoogasta tuttuja liikkeitä ja hengitysharjoituksia voi oman lapsen kanssa yhdistää esimerkiksi iltarauhoittumiseen tai muihin hetkiin, jolloin on mahdollisuus vain olla.

UNOHDETAAN USEAMMIN ARVIOINTI JA MITTAAMINEN

Lapsijoogahan on oikeastaan leikkiä ja tarinaa. Se on tietoista liikettä sekä hengittämistä ilman suorittamista, ilman arviointia ja ilman kilpailua. Jokainen voi hyödyntää kehollisuutta omassa arjessaan ja vanhemmuudessaan. Tärkeintä on kuitenkin läsnäolo ja lempeys.

Lapsijoogassa mielestäni parasta on se, ettei sitä suoriteta. Siinä ei epäonnistuta tai onnistuta. Sitä ei mitata. Tällä tavoin itse myös joogaan. Ihan omalla tavallani. Kuunnellen. Pysähtyen. Tärkeää on itse tekeminen, ei lopputulos. Ihana, rakas kehoni. Ihana rakas — minä. Tätä haluan lapsille viestittää. Toimia esimerkkinä.

Voi kuinka usein saankaan arjessani kuulla, miten joku lapsi ei ole osannut jotain oikein.
Ei ole osannut jotakin oikein.
Oikein kenen mielestä?
Niinpä.

Sisäinen rauha kasvaa hyväksynnässä, itseilmaisussa ja hengityksessä. Ei mittaamisessa, arvioinnissa ja Wilma-viesteissä.

Tulossa maksuton webinaari: Mursun rentouttava joogahetki lapsille Zoomissa torstaina 17.10.2024 klo 17-17.20. Ilmoittaudu mukaan täällä.

MURSU, JOKA TAHTOI JOOGATA

Mursu, joka tahtoi joogata, on lastenkirja Mursusta. Mursusta, joka tahtoo kokeilla erilaisia jooga-asentoja. Mursu on sympaattinen ja samaistuttava. Hän tekee liikkeet ja asennot omalla tavallaan. Mursu näyttää lapselle, kuinka oma keho on tärkeä ja arvokas, juuri sellaisena kuin on. Mursu myös näyttää esimerkillään, kuinka hengitys on paikka, jossa jokainen saa levähtää. Tarina kannattelee ja johdattaa kirjassa läpi erilaisten asentojen, liikkeiden ja hengityksen.

Olemme tarinallisia olentoja ja tarinoiden kautta on hedelmällistä lähestyä vakavampiakin aiheita. Tarinat rakentavat lapsen maailmankuvaa ja minäkuvaa. Ja tarinoiden kautta lapset kasvavat kulttuuriimme. Millaiseen kulttuuriin siis haluamme lapsia kasvattaa?

Yhteiskunnassa esillä vahvasti kiihtyvä vauhdin ja tuloksellisuuden ilmiö laittaa pohtimaan. Se sisältää kiirettä, suuria vaatimuksia, jatkuvaa muutosta ja itsesäätelytaitojen tarvetta. Päiväkotiryhmät ovat suuria, luokissa on paljon lapsia ja lasten käytöstä, toimintaa ja suorituksia mitataan hyvin pienestä pitäen. Aikuiset vaihtuvat. Odotukset ovat korkealla. Itsensä hyväksymisestä ja kannattelusta on tehty tavallaan aika vaikeaakin.

Kirjalla Mursu, joka tahtoi joogata, haluan tuoda esille sitä, ettei tarvitse osata. Ei tarvitse onnistua ulkopuolisten normien ja odotusten mukaisesti. Jokainen lapsi on arvokas, tärkeä ja täydellinen juuri sellaisena kuin on. Tässä hetkessä ja aina.

Toivon, että tätä kirjaa lukiessa lapselle, myös aikuinen rauhoittuu Mursun kanssa joogan äärelle ja kohtelee itseään lempeästi. Taito toisten kohtaamiseen lähtee aina itsensä kohtaamisesta. Osaammeko me aikuiset niitä taitoja, joita lapsilta odotamme?

Ehkä minä lopulta kirjoitinkin tämän kirjan itselleni. Muistutuksena siitä, ettei tarvitse osata.

Kirjoittaja Lotta Lahti
Lotta Lahti on kolmen lapsen äiti ja lasten toimintaterapeutti, joka kerta toisensa jälkeen rakastuu joogan mahdollisuuksiin. Lotalta ilmestyy 2.10. yli 3-vuotiaille suunnattu Mursu, joka tahtoi joogata -lastenkirja, joka opettaa lukijalleen lempeyttä itseään ja omaa kehoaan kohtaan. Kirjan suloisesta kuvituksesta vastaa Johanna Lehtomaa.

Tutustu kirjaan lisää