Ihmisten väliseen aggressioon liittyy olennaisesti oma asema yhteisön hierarkiassa.

Evoluutiobiologiasta tiedetään, että joillakin eläinlajeilla on taipumus järjestäytyä sisäisesti niin sanottuun nokkimisjärjestykseen. Eläimillä tähän liittyy vähintään rituaalinomaista voimien mittelyä.

Myös ihmiset vertailevat suoriutumistaan toistensa kanssa. Jotkut ovat ryhmässä arvostetummassa asemassa kuin toiset. Vahvin tai ryhmän arvostetuin saattaa joutua puolustamaan asemaansa. Myös muut hakevat ryhmässä paikkojaan toistuvasti.

Omaa asemaa vahvistetaan erityisesti tavoittelemalla asioita tai ominaisuuksia, joita ryhmän jäsenet haluavat itselleen. On kiinnostavaa, miten erilaiset statussymbolit, kuten uusimmat digilaitteet, autot ja muut arvoesineet, toimivat vielä nykyäänkin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Niillä osoitetaan toisille, miten vahva, terve tai kyvykäs yksilö on. Tällöin vältytään varsinaiselta aggressiiviselta voimainkoetukselta.

Lapsilla nokkimisjärjestykseen liittyvät ilmiöt näkyvät erityisesti kouluissa ja harrastusryhmissä, joissa lapset hakevat omaa paikkaansa eri tavoin. Ryhmädynamiikan muokkaamisella ja aikuisten ohjauksella sekä puuttumisella voidaankin merkittävästi vaikuttaa lasten aggressiivisuuden esiintymiseen ja ilmenemismuotoihin.

Aggressioon liittyy kokemus siitä, että oman lähijoukon ja muiden muodostamien ryhmien välille syntyy jako ”meihin” ja ”heihin”.

Toiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä koetaan helpommaksi satuttaa tai vahingoittaa. Itseen nähden erilainen, mahdollisesti kilpaileva ryhmä ei herätä samanlaista myötätuntoa ja samaistumisen kokemuksia niin kuin oma ryhmä. Maailmassa on kulttuureja, joissa ehdoton uskollisuus omaa ryhmää kohtaan on tärkeimpiä ohjenuoria, mutta oman ryhmän ulkopuolisia ei tarvitse edes tervehtiä. Sama ilmiö näkyy jossain määrin melkein missä tahansa ihmisjoukossa. Jos ryhmien välillä on eturistiriitoja, toista ryhmää voidaan pyrkiä vahingoittamaan tai tuhoamaan. Sen lisäksi, että aggressiolla pönkitetään oman ryhmän asemaa tai reviiriä, ulkopuolisten alistaminen tai vahingoittaminen voi vahvistaa yksilön asemaa oman ryhmän sisällä.

Syrjiminen, kiusaaminen ja rasismi perustuvat osittain tällaisiin biologis-psykososiaalisiin asetelmiin.

Aggressio toimii joskus pakottavana keinona, jonka avulla tunkeudutaan yhteisön osaksi. Poissulkeminen ja huomiotta jättäminen ovat aggression ei-fyysisiä muotoja. Tällaisen hiljaisuuden muurin murtaminen vaatii luovaa vasta-aggressiota.

Ihmisessä on synnynnäinen halu ja tarve kuulua osaksi yhteisöään. Jos tämä ei ole mahdollista ilman voimakeinoja, moni käyttää aggressiota saavuttaakseen yhteisöön kuulumisen tunteen. Kiusaajana toimivasta lapsesta väkivalta voi todella tuntua olevan ratkaisu.

Ote kirjasta:
Riikka Riihonen — Minna Koskinen — Mira Piitulainen (kuv.)
Kuinka kiukku kesytetään?
Lasten aggressiokasvatus


Tässä kirjassa kerrotaan tunnesäätelytaitojen kehittymisestä ja tukemisesta sekä käydään läpi väkivaltaista käytöstä selittäviä tekijöitä. Teoksessa annetaan myös paljon käytännön keinoja lasten ja nuorten vihanhallintataitojen edistämiseksi.

Tilaa kirja



Riikka Riihosen Muurahaisia pöksyissä - miten tukea levotonta lasta? -webinaarikoulutus