Tunnesäätely on kehittyvä taito.

Sen tarkoituksenmukaisessa toteuttamisessa tarvitaan etuotsalohkon aktiivisuutta. Jo pitkään on tiedetty, että aivojen otsalohkon vaurioituminen heikentää itsehillintäkykyä ja impulssikontrollia. Nykyään ymmärretään, että tuo osa aivoista liittyy tunteiden säätelyyn eli käyttäytymiseen erilaisten tunnetilojen vallitessa. Kaikki tunteet ovat yhtä arvokkaita, tärkeitä ja hyväksyttäviä. Tunteiden sääteleminen auttaa ihmistä yksinkertaisesti tulemaan toimeen niiden kanssa.

Tunteiden käsittely ja niiden säätely edellyttää toiminnanohjausta, joka toteutuu etuotsalohkolta laskeutuvien hermosoluyhteyksien avulla. Etuotsalohkon ohjaus auttaa viivästyttämään reaktiota, tulkitsemaan tunteita aiheuttaneita tilanteita ja tekemään tarkoituksenmukaisia valintoja. Etuotsalohkon avulla säädellään kehosta ja limbisistä rakenteista ylöspäin virtaavaa tunnetilojen vaihtelusta aiheutuvaa käyttäytymistä.

Etuotsalohkojen kehittyminen on hidasta. Ne jatkavat toiminnallista kypsymistä läpi lapsuuden ja nuoruuden.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapset ja nuoret tarvitsevat apua tunnesäätelyssä aina aikuisuuteen asti.

Vielä hauraat etuotsalohkon yhteydet vaikeuttavat toiminnanohjausta voimakkaita tunteita aiheuttavissa tilanteissa, minkä vuoksi tunnereaktiot ovat enemmän tai vähemmän säätelemättömiä ja usein tilanteeseen nähden liiallisia.

Tunnesäätely opitaan ainoastaan vuorovaikutuksessa. Aikuisten reaktiot vaikuttavat suuresti siihen, mitä tunteiden herätessä tapahtuu. Jos esimerkiksi lapsen pelko ahdistaa toistuvasti aikuista, lapsen tunnesuhde pelkoon alkaa rakentua ahdistuneeksi. Ahdistus on voimakas tunnetila, jonka viriäminen merkitsee uhkaa, tasapainon järkkymistä ja mielipahaa. Toiminta suuntautuu uhan välittömään poistamiseen — taistelemiseen, pakenemiseen, jähmettymiseen tai miellyttämiseen. Uhan poistuminen puolestaan palauttaa mielihyvän.

Turvan merkkejä heijastava vuorovaikutus osoittaa, että pelkoa aiheuttavasta tilanteesta selvitään. Turvaa tuottavassa vuorovaikutuksessa lapsi oppii reaktioiden viivästyttämisen taidon. Se on oppimisen, mielen malttamisen ja joustavan sosiaalisen kanssakäymisen ydin.

Lähde:
Nina Sajaniemi: Aistit, keho ja tunteelliset aivot yksilön- ja lajinkehityksen näkökulmasta kirjassa Aistitiedon käsittelyn vaikeudet Ymmärrystä ja sujuvampaa arkea

Nina Sajaniemi on kasvatustieteen professori ja neuropsykologian erikoispsykologi. Hän on tutkinut lasten oppimista, kasvua ja kehitystä useasta eri näkökulmasta. Hän on kirjoittanut tai ollut mukana kirjoittamassa lukuisia tieteellisiä artikkeleita. Akateemisen uran ohella Nina toimii terveydenhuollossa ja on vastaanotollaan tavannut monenlaisia lapsia, nuoria ja heidän perheitään.

Aistitiedon käsittelyn vaikeudet on uusimpaan tutkimustietoon nojautuva teos ja ensimmäinen suomalaisin voimin toteutettu kirja aistitiedon käsittelyn vaikeuksista. Se sopii varhaiskasvatuksen ja koulun ammattilaisille, sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille ja vanhemmille sekä henkilöille, joilla on aistitiedon käsittelyn vaikeuksia.

Lue kirjasta lisää