Moni lapsi ei tule ajatelleeksi omia vahvuuksiaan erityisesti, jos kukaan aikuinen ei ole sanoittanut niitä ääneen. Ihmiselle on myös tyypillistä nähdä omat puutteensa korostuneina ja vähätellä omien vahvuuksiensa roolia elämässä. Toisaalta pienellä lapsella on usein taipumusta nähdä itsensä ”maailman parhaana” vähän joka asiassa, sillä omia heikkouksiaan on vaikea myöntää menettämättä mielikuvaa itsestään osaavana ja pärjäävänä.

Aikuisen tehtävä on auttaa lasta löytämään omat vahvuutensa, kehua lasta niistä usein ääneen ja suhtautua lapseen myötätuntoisesti silloin, kun tämä epäonnistuu tai joutuu hankalaan tilanteeseen.

Kun lapsi kokee itsensä pienestä saakka hyvänä ja taitavana, hänen on helpompi hyväksyä myös omat puutteensa ja harjoitella asioita, joita ei vielä osaa. Lapsi oppii, ettei aikuisen arvostus häntä kohtaan vähene, vaikkei hän osaisi kaikkea täydellisesti.

Monet vanhemmat ja kasvattajat ovat huolissaan siitä, millainen itsetunto lapsella on, ja miettivät, miten voisivat tukea sen kehittymistä. On hyvä muistaa, että lapsen itsetunto kehittyy jatkuvasti. Itsetunto tarkoittaa sitä, miten näemme itsemme suhteessa todellisiin taitoihimme.

Hyvä itsetunto koostuu myönteisestä ja realistisesta tavasta nähdä omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Hyvä itsetunto on kantajalleen kannustava, anteeksiantavainen ja ymmärtäväinen:
”Kyllä minä pärjään”,
”Olen hyvä juuri tällaisena”,
”Kaikessa ei voi olla hyvä”.

Lapsen vahvuuksien tunnistaminen ja niiden esiintuominen päivittäisessä kanssakäymisessä on yksi tapa tukea lapsen itsetuntoa:
”Ihailen sitä, miten sinnikäs olet”,
”Kiitos, kun olet niin ystävällinen”,
”Sinun seurassasi ei ole ikinä tylsää, kun olet niin kekseliäs ja hyvä hassuttelemaan”.

Mikään ominaisuus ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono, vaan riippuu ympäristöstä, miten ominaisuutta tulkitaan. Lapsi voi saada aamulla kiitosta energisyydestään, kun sai puettua vaatteet ripeästi päälle, mutta myöhemmin häntä moititaan liiasta vilkkaudesta. Aralle lapselle voidaan huomauttaa liiasta varovaisuudesta, vaikka taipumus katsella tilanteita sivusta on tehnyt hänestä empaattisemman ja pitänyt hänet turvassa. Lasta voidaan kehua sinnikkyydestä, kunnes aikuisen kehotukset ja turhautumisen kyyneleetkään eivät saa häntä lopettamaan yritystä suorittaa liian vaikeaa tehtävää ja siirtymään muihin puuhiin.

Välillä on myös tarpeen kyseenalaistaa omia käsityksiään ”hyvistä” ja ”huonoista” ominaisuuksista. Saatamme asettaa ominaisuuksia arvojärjestykseen huomaamattamme. Aikuinen voi haastaa itsensä tarkastelemaan lapsen ominaisuuksia vahvuuslasien läpi ja auttaa lasta valjastamaan omat taitonsa ja luonteenpiirteensä vahvuuksiksi, joista on elämässä hyötyä ja iloa.

Suuri kirja vahvuuksista -kirja auttaa lasta ymmärtämään, mitä vahvuuksilla tarkoitetaan, ja antaa esimerkkejä erilaisista vahvuuksista ja siitä millaisissa tilanteissa ne voivat tulla esille. Tarinoissa esiteltyjä vahvuustaitoja kannustetaan pohtimaan ja vahvistamaan niihin liitettyjen harjoitusten avulla. Lapselle on tärkeää viestittää, että jokainen ihminen on yksilö omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, mutta harjoittelemalla pystymme omaksumaan myös sellaisia taitoja, jotka tuntuvat aluksi vaikeilta.

Myönteisen minäkuvan, itsetunnon ja itsemyötätunnon kehittymiseksi kaikkien tulisi löytää itsestään jotain, josta voi olla erityisen ylpeä. Tämän kirjan tarinoiden ja Ympyräiset-sarjaan kuuluvien vahvuuskorttien avulla voitte yhdessä tunnistaa lapsen vahvuuksia ja pohtia, miten lapsi voi hyödyntää niitä omassa elämässään.

Kirjoittaja: Julia Pöyhönen & Heidi Livingston
Ote kirjasta Ympyräiset: Suuri kirja vahvuuksista

YMPYRÄISET VAHVUUSMATSKUT: