Satujen lukeminen on mahtava tapa oppia tunnetaitoja.

Ihanaa joululukemista tarjoileekin Ebenezernikadun ihme -kirja. Kirja on valloittava uudelleentulkinta Charles Dickensin rakastetusta Saiturin joulusta.

On kulunut kolme pitkää vuotta siitä, kun Georgen äiti kuoli ja hänen isänsä päätti peruuttaa joulun. Sen jälkeen elämä on ollut harmaata ja ankeaa. Mutta kun George löytää jouluputiikista mystisen lumisadepallon, jotain erikoista tapahtuu. Pallon sisällä oleva näkymä on kuin suoraan Georgen menneisyyden joulusta — joulusta, jolloin kaikki oli vielä hyvin.

Sinä iltana George ja hänen isänsä pyyhkäistään seikkailuun, joka vie heidät kolmeen eri jouluun — menneeseen, nykyiseen ja tulevaan. Kun mukaan saadaan pari uutta ystävää ja ripaus taikaa, pystyykö George tuomaan perheeseen takaisin kaiken kadotetun ilon ja värin?

Kysymyksiä kirjan kirjoittajalle Catherine Doylelle:

Miltä sinusta tuntui kertoa tämä klassinen joulutarina uusiksi?

Ryhdyin hurjan innoissani tähän uudelleenkertomiseen. Minä kerta kaikkiaan rakastan joulua. Olen niitä ihmisiä, jotka koristelevat kuusen marraskuussa ja vievät sen pois vasta tammikuun lopuilla, kun se alkaa hajota pitkin lattiaa. Joulu on lempiaikaani vuodesta. Ei siis ole yllättävää, että olen Joulutarinan suuri ihailija. En vain Charles Dickensin alkuperäisen version vaan monen sovituksen myös, mukaan lukien — muiden muassa — Bill Murrayn Scroogedin, Jim Carreyn animoidun version sekä oman suosikkini Muppetien joulun. Viimeksi mainittu on vaikuttanut minuun niin vahvasti, että olen vuosikaudet uskonut, että alkuperäisessä tekstissä on kaksi Marleyta.

Kun istahdin kirjoittamaan omaa sovitustani, tiedostin, etten astunut pelkästään erittäin isoon saapaspariin vaan useisiin isoihin saapaspareihin. Halusin tehdä tarinalle oikeutta mutta myös tehdä siitä omani. Aloitin tutkimalla elementtejä, jotka tekevät Dickensin klassikosta niin erityisen: vahvaa paikan tuntua, huumoria, empatiaa ja sellaista taikuutta, joka voi livahtaa ovesta sisään, ilmaantua ikkunaan, käyttää messinkistä ovenkolkutinta uuteen tarkoitukseen tai ottaa kädestä kiinni ja vetää mukaan mahdottomaan seikkailuun. Ja sitten ajattelin Marleyta ja sitä, miten hänen aika hätkähdyttävä ilmaantumisensa käynnistää kolme tärkeää matkaa — menneeseen jouluun, tähän jouluun ja tulevaan jouluun. Marleyn läsnäolosta tuli minun versioni siemen ja se, miten tarinani alkaa salaperäisestä pikku puodista Lontoon keskustan Talvisen ihmemaan laitimmaisesta mökistä.

Mitä haasteita kohtasit päivittäessäsi Viktorian ajan tarinaa?

Yksi Joulutarinan parhaita puolia on se, miten ajattomia sen tärkeimmät osat ovat — aiemmin mainitut lämpö, huumori ja empatia liittyvät hyvin vähän Viktorian ajan Lontooseen mutta paljonkin ihmisluontoon. Tiesin, että halusin säilyttää nämä avaintekijät, mutta halusin sijoittaa tarinani tähän päivään, nykyajan Lontooseen, joka aivan huokuu joulun taikaa. Päätin kertoa tarinan tavallisen kymmenvuotiaan pojan, Georgen, kautta, jonka maailma on vastikään kääntynyt nurin. Nyt kun on taas joulun aika, George ei halua mitään niin paljon kuin kääntää maailman takaisin kohdalleen. Onneksi hänellä on ilkikurinen irlantilainen mummu, joka auttaa häntä tekemään juuri sen.

Jos saisit suunnitella oman taikapyrypallon, millainen se olisi ja minkä ihmeen se soisi?

Tähän kysymykseen on olemassa miljoona vastausta, mutta juuri tällä hetkellä ajattelen, että taikapyrypallossani olisi minikokoinen kuu. Lumihiutaleiden sijaan siinä olisi pikkuisia hopeanvärisiä tähtiä, jotka tuikkisivat leijuessaan niin, että näyttäisi kuin pallon sisällä kieppuisi maailmankaikkeus. Ravistaisin pyrypalloa aina kun olisin surullinen, stressaantunut tai hämilläni, ja se kiidättäisi minut yhdessä hopeaisessa väläyksessä kuuhun saakka!

CATHERINE DOYLE on monia palkintoja saanut irlantilainen kirjailija, jonka teokset ovat olleet myyntimenestyksiä ympäri maailman. Doylelta on ilmestynyt suomeksi myös Myrskynvartija-trilogia.


TILAA JOULUALE-HINTAAN 9,90 €