Luonteenvahvuudet ovat niitä taitoja, joiden avulla onnistumme, yllämme parhaimpaamme ja saavutamme tavoitteitamme. Luonteenvahvuudet ovat muokkautuvia, eri piirteistä koostuvia kimppuja. Ne kehittyvät ja voimistuvat, kun niitä käytetään. Ne ovat opittavia ja opetettavia.

Oleellista onkin luonteenvahvuuksien tarkasteleminen muokkautuvina lihaksina. Meistä kukaan ei synny hauis pullottaen, mutta lihassyyt on kaikille annettu. Ensin ne on tunnistettava, ja sen jälkeen voi aloittaa puntinnoston.

Vahvuudet, joita tarvitaan lasten kanssa ovat esimerkiksi sinnikkyys, itsesäätely, rohkeus, sosiaalinen älykkyys ja huumorintaju. Osa vahvuuksista on keskeisessä roolissa taaperoiässä, osa taas nostaa päätään murkkuikäisen maailmassa. Jokaisella ihmisellä on oma vahvuuskarttansa. Kartassa voimakkailla väreillä on maalattu vahvuudet, joita jo on paljon, ja hennoilla ne vahvuudet, joista vasta harjoitellaan. Vahvuudet eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, eikä mikään vahvuuksista ole toista tärkeämpi tai parempi. Niiden käyttöpaikat vain vaihtelevat.

Vahvuuden käyttö tuntuu hyvältä, ja tähän hyvään pitäisi olla vaivatonta palata. Koska ihmismieli kovin hanakasti tarttuu epäkohtiin, vaikeuksiin ja mokailuihin, vahvuuksien ansiosta saavutettuihin onnistumisiin pitäisi olla helppo muistireitti. Lapsen on tärkeää esimerkiksi ymmärtää, että menestys on tullut sinnikkyyttä vaatineella työllä eikä syntymälahjana tai sattumankauppana.

Emme tiedä, millaisiksi voimme tulla ennen kuin ymmärrämme missä olemme hyviä.
Sir Ken Robinson

Palautteenannon on oltava aitoa. Positiivinen suhtautuminen lapseen ei ole temppukoulua, jonka tulokset ovat mitattavissa samassa hetkessä. Tärkeämpää on keinojen tai konstien sijaan rakentaa ympäristöä, jossa on läsnä laajamittaisesti jokaisen ihmisen arvostaminen ja jonka toiminnan ytimessä ovat arkiset pienet teot, kuten hyvän huomaaminen, osallisuuden vahvistaminen ja myötätuntoinen käyttäytyminen. Meistä jokaisella on taipumus tulla sellaisiksi, joiksi meitä innostetaan ja kannustetaan.

Vahvuuksien sanallistaminen ja hyvän huomaaminen ei tarkoita, että lasta kehutaan perusteettomasti tai liikaa, jolloin hänelle voi muodostua epärealistiset ajatukset omasta osaamisesta. Ennen kaikkea tavoitteena on sanallistaa myönteisesti niitä vahvuuksia, jotka ovat jo näkyvissä tai nupullaan. Aidot kehut resonoivat syvästi ja auttavat lapsia voimaan hyvin. Pienelläkin kannustuksella ja myönteisellä kohtaamisella voi olla suurenmoiset juuret. Mikä parasta, voimme jokaisessa kohtaamisessa alleviivata toistemme arvoa jo pelkästään myötäelävällä, lempeyttä ja arvostusta välittävällä katseella. Kehu ei aina tarvitse enempää.

Tee nämä harjoitukset lapsesi kanssa:

Liikennemerkit vahvuuksista:

Miettikää erilaisia tilanteita, joita kotona on kiva tehdä ja jotka vahvistavat yhteistä hyvää oloa. Tämän jälkeen lapset piirtäkää ja maalatkaa liikennemerkkejä, jotka kiinnittävät huomion. Näissä kohdissa on erityisen sallittua tehdä liikennemerkin osoittamia kivoja asioita: ”Saa halata.” ”Saa pyytää vanhempaa leikkiin.” ”Saa olla luova.”

Vahvuusjumppa

Aikuinen esittää väittämän ja siihen liittyvän tehtävän:
”Jos olet tänään ponnistellut koulutehtävissä, käy koskettamassa puolapuiden yläpuolella olevaa seinää.”
”Jos olet tänään auttanut toista ja ollut ystävällinen, juokse takaseinän luo, koske seinään ja hypi tasajalkaa takaisin.”
”Jos olet ollut rohkea ja uskaltanut kokeilla jotain uutta asiaa tällä viikolla, hyppää ylös 10 kertaa.”
”Jos olet tänään omasta mielestäsi jaksanut ponnistella töiden parissa haasteista huolimatta, hyppää viisi kertaa kohti kattoa.”
”Jos olet tänään hymyillyt ystävällisesti, käy kyykyssä kolme kertaa.”
”Jos olet tänään saanut osaksesi myötätuntoa, mene lattialle makaamaan.”
Lähde: Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen
Huomaa hyvä! — Vahvuusvariksen bongausopas

TUTUSTU HUOMAA HYVÄ -TUOTTEISIIN.